maanantai 6. elokuuta 2007

Heräsin viime yönä keittiöstä kantautuviin outoihin ääniin.
Nousin ylös ja menin katsomaan mitä siellä oikein tapahtuu.
Meininki oli tällaista:



Jostain alkoi kuulua rahiseva ääni joka lausui:
Imuroida lautasellisia kuollutta ihoa,
tiedän kyllä ketkä sitä syövät,
kuivaa aavikkoa, pölyisää möhnää,
toukat kaivautuvat koloistaan, ajattelevat:
"on meidän vuoromme,
oi mähnän valtakunta, suolojen hovi!
Vapaita aikoja kostealla kaakelilla,
itiöt levittyvät huomenna"



Aava preeria on vain taru,
hupsun mystikon erehdys,
tulkitsi väärin hieroglyfit,
kiireessä.

Vanhan intiaanin päänahkaa,
ritilöiden välissä (kihtini on poissa!)

Härmä ryömii kaikille pinnoille,
paremmin löyhkä hampaiden välistä,
sitä keltaista juttua, kunnon solukosta kannattaa maksaa
Anna meidän koteloitua, nauttia mustista läikistä!!



Vapisin hetken oudon näyn edessä, palasin
hitaasti sänkyyni, kääriydyin peittoni alle ja
lupasin ostaa seuraavana päivänä pölypusseja
imuriini.




Ei kommentteja: